Sosiaalisen median ohjeistukset

Ykkössääntö ihan kaikkeen viestintään kaikissa ympäristöissä ja pitäisi olla automaatio ilman mitään erillisiä ohjeistuksia.

Käsi ylös, kenen työpaikalla ei ole mitään sosiaalisen median ohjeistuksia! Toivottavasti en ole yksin. Edellisessä työpaikassa olisi kyllä tarvetta ollut, kun paikallisessa Facebook-ryhmässä työntekijät työnsivät oman lusikkansa sadan kommentin palautesoppaan. Viime työpaikalla oli noin tsiljoona prosessikaaviota ja intra tuupattu aivan täyteen kaikkea mahdollista ohjetta, mutta someohjetta en sieltä löytänyt. 

Nykyajan polarisoituneessa keskustelukulttuurissa itse en ota somessa kantaa enää mihinkään. Kauhulla odotan, koska naapuri saa hermoromahduksen kissakuvista (meillä ulkoillaan vapaasti eikä #turvallisestivaljaissa) tai joku muu kilahtaa maapallon tuhoamisesta (taas ne lähti lentokoneella lomalle). Nykyistä työpaikkaakaan en ole viitsinyt julkaista missään (ja se on pidempi traumatarina). 

Itse asiassa olin ollut nykyisessä työssä vasta kohtuullisen vähän aikaa, kun toimiston naiset saivat naistenpäivänä ruusut. Tästä toinen työntekijä sanoi, ettei kannata julkaista mitään päivitystä aiheesta. Syy jäi epäselväksi. Kuitenkin strategiaan kuuluu olla haluttu työnantaja. Eipä se työnantajakuva kovin tehokkaasti pelkästään kalliin markkinointiyrityksen luomalla sisällöllä LinkedInissä kehity. Itsehän en ollut yrityksestä koskaan kuullutkaan ennen työhaastattelua. 

Onneksi netistä löytyy paljon muiden organisaatioiden someohjeistuksia ihmeteltäväksi, ettei tarvitse olla oman onnettoman kokemusasiantuntijuuden varassa. Kelan sosiaalisen median linjaukset ovat esimerkiksi todella kattavat ja samalla kannustavat työntekijöitään verkostoitumaan ja osallistumaan keskusteluun eri kanavissa. Pääasioita ovat muun muassa tietosuoja ja -turvallisuus, asiakkaiden yksityisyydensuoja sekä työnantajakuva. Näillä ohjeilla henkilöstön on helppo osallistua somen keskusteluihin, kun tietää tasan tarkkaan, että siihen kannustetaan ja pelisäännöt ovat selvät.

Sinebrychoffin sosiaalisen median säännöt muistuttavat enemmän vastuuvapautuslauseketta, kuin ohjeistuksia. Siellä viitataan myös sosiaalisen median alustojen omiin käyttöehtoihin. Säännöt ovatkin enemmän asiakkaille suunnattu kuin henkilöstön ohjeistamiseen. Useaan kertaan muistutetaan, ettei Oy Sinebrychoff Ab vastaa asiakkaiden luomasta sisällöstä. Sentään pakolliset litaniat siitä, ettei minkäänlaista loukkaavaa sisältöä hyväksytä.

Näiden kahden esimerkin välimaastoon mahtuu tietenkin monenlaista suppeampaa ja laajempaa ohjeistusta. Niin kauan kuin maalaisjärki on vielä hengissä, yksi sääntö kattaa ison osan tilanteista: älä ole mulkku. Oletus on, että kaikki mahdollinen sisältö voidaan tallentaa ja levittää myös vuosia myöhemmin (case Purra). Työnantajaa kohtaan on lojaliteettivelvoite, joten ihan mitä tahansa ei voi julkisesti someseinillä huudella. Ei toki kannata kilpailijoitakaan mustamaalata, tai saattaa löytää itsensä tulevaisuudessa hyvin kiusallisesta työhaastattelusta. Tämä ehkä selittää sen, miksi LinkedIn on niin ällöpositiivinen paikka, jossa kaikki kehuvat kilpaa toisiaan. 

Jospa nyt itse pikkuhiljaa innostuisin jakamaan enemmän ajatuksia somessa tämän blogin kautta. Paitsi tietysti nykyisestä työstä. Ehkä jonain päivänä löydän itseni vielä asiantuntijana verkostoitumasta LinkedInistä keskeltä "hyvää pöhinää" (yök sanoo pessimisti, feikkiä sanoo adhd).